Uutinen
Tekoäly ei ole tulevaisuuden scifiä, se on jo täällä
Kuvittele, että astut toimistoon varhain aamulla. Hiljaisuus täyttää käytävät, kahvikupin kilinä puuttuu, eikä tuttuja kollegoita näy missään. Ympärilläsi on vain kymmeniä ruutuja, joilla algoritmit käyvät palavereja, laativat sopimuksia, lähettävät palkkalaskelmia. Näky tuntuu kuin kohtaukselta tieteiselokuvasta. Mutta kun pysähdyt hetkeksi, huomaat: emme enää puhu tulevaisuudesta. Tämä on jo totta, ainakin osittain.
Tekoälystä puhutaan usein kuin jostain “seuraavasta suuresta askeleesta”. Mutta todellisuudessa olemme jo keskellä muutosta. Moni rutiini on siirtynyt näkymättömästi koneiden hoidettavaksi: tekstien käännökset, asiakasviestien analysointi, jopa verokirjausten ja palkanlaskennan esivalmistelu. Se, mikä vielä muutama vuosi sitten olisi vaatinut ihmisen keskittymistä, valmistuu nyt minuuteissa algoritmin laskentateholla.
Tässä on ehkä suurin illuusio. Kuvittelemme odottavamme vallankumousta, vaikka olemme jo sen kynnyksen sisäpuolella.
Ihmisen rooli ei katoa – mutta se muuttuu
Kun koneet tekevät yhä suuremman osan mekaanisesta työstä, kysymys ei ole enää siitä, mitä ihminen osaa tehdä paremmin, vaan siitä, missä kohdin ihmisen osaamista tarvitaan.
Vastaukset eivät ole teknisiä vaan inhimillisiä: uteliaisuus, kyky sopeutua, rohkeus oppia uutta, taito kohdata toinen ihminen. Näitä ei voi automatisoida. Tekoälyn rinnalla nousevat merkityksellisiksi juuri ne taidot, jotka ovat usein jääneet teknisten pätevyyksien varjoon.
On helppo ajatella, että muutos vie työpaikkoja. Todellisuudessa se muuttaa työn tekemisen tapaa ja saattaa sen myötä kadottaa yksittäisiä työtehtäviä. Mutta samalla se synnyttää kokonaan uusia rooleja: asiantuntijoita, jotka ohjaavat algoritmeja, jotka ymmärtävät datan käyttöä, jotka osaavat rakentaa siltoja koneen ja ihmisen välillä.
Vastuu, jota ei voi ulkoistaa
Kun tekoäly suosittelee diagnoosia, kirjoittaa lakiluonnoksen tai ohjaa autoa, kysymys nousee väistämättä: kuka kantaa vastuun? Teknologia ei tunne moraalia, eikä se ole juridinen toimija. Vastuu palautuu aina meille.
Juuri siksi tekoäly ei voi olla vain tekninen hanke. Se on yhtä paljon kysymys johtamisesta, etiikasta ja luottamuksesta. On mietittävä, kuka tarkistaa tulokset, miten vääristymiä estetään, mitä dataa järjestelmään syötetään ja millä periaatteilla sitä käytetään. Teknologia ei ole tyhjiössä – se heijastaa aina niitä arvoja, joilla sitä ohjataan.
Ehkä todellisin riski ei ole se, että tekoäly syrjäyttää työntekijät, vaan että yritykset, jotka omaksuvat sen hitaammin, jäävät kilpailijoiden varjoon. Algoritmit eivät nuku, eivätkä ne kyllästy. Ne oppivat jatkuvasti lisää.
Organisaatio, joka ottaa tekoälyn osaksi prosessejaan, tekee asiantuntijoiden työstä sen avulla paitsi mielekkäämpää myös tehokkaampaa, tekee asioita nopeammin ja tehokkaammin. Se on kevyempi ja ketterämpi. Se organisaatio, joka jää odottamaan “valmista ratkaisua”, huomaa pian olevansa askeleen jäljessä. Tekoäly ei siis tule kilpailemaan yksittäistä työntekijää vastaan, se muuttaa kilpailun yritysten välillä rajummaksi.
Data on uusi perusta
Jos data on uusi öljy, tekoäly on sen jalostamo. Mutta kuten öljy, myös data voi vuotaa. Sen kerääminen, puhdistaminen ja säilyttäminen on ratkaisevaa. Yritykset, jotka huolehtivat datastaan systemaattisesti, rakentavat huomaamattaan kilpailuetua tulevaisuuteen.
Oikeastaan suurin teko, jonka organisaatio voi tehdä juuri nyt, on aloittaa datan keruu ja hallinta. Ei siksi, että kaikki olisi heti käytettävissä, vaan siksi, että parin vuoden päästä ilman hyvin kuratoitua dataa on jo myöhäistä.
Jokainen muutos sisältää epävarmuutta ja pelkoa. Mutta juuri siksi suhtautumistapa ratkaisee. Voimmeko nähdä tekoälyn uhkan sijaan lahjana? Voimmeko valita uteliaisuuden, kokeilut ja yhdessä oppimisen?
Tekoäly ei poista ihmisyyttä. Se tuo sen näkyvämmäksi. Kun kone hoitaa rutiinin, meille jää enemmän aikaa siihen, mikä on olennaista: luottamuksen rakentamiseen, uusien ideoiden kehittämiseen, arvojen ja merkitysten sanoittamiseen.
Lopuksi
Tekoäly ei ole tulevaisuuden scifiä. Se on jo täällä – osana arkea, joskus huomaamattomasti, joskus näkyvästi. Kysymys ei enää ole siitä, milloin muutos tapahtuu, vaan siitä, miten siihen suhtaudumme.
Se, mikä ratkaisee, ei ole teknologia itsessään. Ratkaisevaa on, miten me ihmiset sen kanssa toimimme: mitä taitoja vaalimme, miten vastuumme määritämme, ja millaiseksi haluamme työelämän rakentaa. Muutos on väistämätön. Mutta se voi olla myös mahdollisuus, jos suhtaudumme siihen avoimin silmin ja sydämin.
Katso ja kuuntele inspiroiva keskustelu aiheesta miten ihmisen ja osaamisen rooli muuttuu tekoälyaikakaudelle. Keskustelemassa Milja Saksi (Growth & Leadership Executive), Riina Kosonen (Director, Partnerships, Silta), Ville Suvanto (Head of AI, CGI) ja Mikko Hyppönen (Tutkimusjohtaja, Sensofusion). Katso tästä >
Teksti pohjautuu Administer Groupin vuoden 2025 kutsuvierastilaisuuteen, jossa konsernin tärkeimmät asiakkaat ja sidosryhmät kokoontuivat kuulemaan huippuasiantuntijoiden puheenvuoroja muutoksesta, tuottavuudesta, tekoälystä sekä henkilöstön ja osaamisen tulevaisuudesta. Lue lisää tapahtumasta tästä: info.administer.fi/asiakastilaisuus-2025
Tutustuthan myös muihin artikkeleilhimme kutsuvierastilaisuuden esityksistä:
Kybersota, tekoäly ja arjen huijaukset – mitä voimme oppia tietoturvasta Mikko Hyppöseltä
Muutoksen johtaminen – Lauri Ratian opit syvämuutoksesta
Vastuullisuus on ennen kaikkea tekoja – case Metsä Group