Uutinen
Poistojen mitoittaminen järkevästi kirjanpidossa ja verotuksessa
Poistot ovat yksi yrityksen taloudenhallinnan tärkeimmistä välineistä. Niiden avulla pitkäikäisten käyttöomaisuushyödykkeiden, kuten koneiden, rakennusten ja kaluston, hankintameno jaetaan usealle tilikaudelle. Tavoitteena on, että menot kohdistuvat niille vuosille, jolloin hyödyke tuottaa tuloa ja yrityksen tulos pysyy realistisena ja vertailukelpoisena.
Vaikka poistojen tekeminen on kirjanpidossa pakollista, niiden mitoitus vaatii harkintaa. Oikein suunnitellut poistot tukevat sekä liiketoiminnan uskottavuutta että verosuunnittelua, kun taas virheelliset poistot voivat vääristää tulosta, heikentää vakavaraisuutta tai aiheuttaa verotuksellisia riskejä.
Poistojen perusperiaate
Käyttöomaisuushyödykkeet eli pysyviin vastaaviin kuuluvat varat tuottavat tuloa useamman vuoden ajan, joten myös niiden hankintamenot on jaksotettava usealle tilikaudelle.
- aineelliset hyödykkeet (esim. koneet, kalusto, rakennukset) on poistettava kirjanpidossa pakollisesti.
- aineettomien hyödykkeiden (esim. kehittämismenojen) osalta kirjanpitolaki sallii vaihtoehtoisesti kuluksi kirjaamisen kerralla.
Verotuksessa poistojen määrää ohjaa elinkeinoverolaki (EVL). Esimerkiksi:
- koneet ja kalusto: enintään 25 % menojäännöksestä vuodessa
- myymälärakennukset: enintään 7 % menojäännöksestä vuodessa
Nämä ovat niin sanottuja enimmäispoistoja, joita pienet kirjanpitovelvolliset voivat käyttää myös kirjanpidossa yksinkertaisuuden vuoksi.
Täydet EVL-poistot eivät ole aina paras valinta
Moni pienyritys tekee poistot täysimääräisesti EVL:n sallimalla maksimilla, koska se helpottaa kirjanpidon ja verotuksen yhteensovittamista. Verotuksessa ei hyväksytä suurempia poistoja kuin mitä kirjanpitoon on kirjattu, joten täysi EVL-poisto on turvallinen tekninen ratkaisu.
Täysimääräiset poistot voivat kuitenkin heikentää tilikauden tulosta liikaa. Seurauksena voi olla tappiollisia tilikausia, oman pääoman alenemista tai tappioiden vanhenemista verotuksessa. Siksi poistojen ei tulisi olla automaattisesti maksimitasolla, vaan niiden tulisi perustua yrityksen taloudelliseen tilanteeseen ja verosuunnitteluun.
Poistoeron käyttö on joustava vaihtoehto
Yksi tapa yhdistää verotehokkuus ja kirjanpidon realismi on poistoeron käyttäminen. Kirjanpitoon merkitään tällöin suunnitelman mukainen poisto, joka perustuu hyödykkeen todelliseen taloudelliseen pitoaikaan. Poistoeron lisäyksenä voidaan vähentää erotus suunnitelmapoiston ja EVL:n enimmäispoiston välillä.
Poistoero näkyy taseessa tilinpäätössiirroissa, ja sitä voidaan myöhemmin purkaa tulosta parantamaan, esimerkiksi silloin, kun kannattavuus heikkenee ja tulosta halutaan vahvistaa.
Poistosuunnitelman merkitys
Poistojen taustalla tulee aina olla suunnitelma, joka perustuu tulonodotuksiin ja hyödykkeen todelliseen käyttöikään.
Tavallisimmat poistomenetelmät ovat:
- tasapoisto: sama määrä joka vuosi. Sopii silloin, kun tulot jakautuvat tasaisesti.
- menojäännöspoisto: etupainotteinen. Hyödyllinen, jos suurin osa tuloista syntyy käyttöönottovuosina.
- takapainotteinen poisto: harvinaisempi, mutta perusteltu esimerkiksi hotelli- tai vuokraustoiminnassa, jos tuloja kertyy enemmän myöhemmin. Tämä vaatii kuitenkin dokumentoitua perustetta, kuten realistisen tulonkertymäsuunnitelman, jotta kirjanpidon varovaisuusperiaate säilyy.
Poistot osana strategista suunnittelua
Poistot eivät ole vain kirjanpidon tekninen toimenpide, vaan ne ovat osa yrityksen strategista talouden suunnittelua.
Täysi EVL-poisto voi olla helppo, mutta ei aina paras ratkaisu. Yrityksen kannattaa mitoittaa poistot todellisiin tulonodotuksiin, omaan pääomaan ja pitkän aikavälin tavoitteisiin sopiviksi.
Hyvin suunnitellut poistot:
- tukevat kannattavuutta ja tasapainoista tulosta
- lisäävät rahoittajien ja sidosryhmien luottamusta
- optimoivat verotuksen pitkällä aikavälillä